Sen jälkeen kun oon viimeksi jaksanut, muistanut tai halunnut kirjoittaa on tapahtunut paljon. Olen muuttanut takaisin entiseen kotikaupunkiini, asunut kotona, kämppiksen kanssa ja nyt yksin kaksiossa. Koitan nyt ryhdistäytyä tämänkin asian kanssa, koska olen huomannut kaipaavani bloggailua. Kameraankin on kertynyt kuvia, joita en ole kerennyt julkaista vielä missään..
Suurimpia muutoksia elämässäni;
1. Santtu lähti ylläpitoon, ei mitenkään kauhean kauas onneksi. Autolla menee sen 20 minuuttia kun ajelee rajotusten mukaan, joka auttoi päätöstä tehdessä, Alunperinhän olisin halunnut pitää S itselläni syksyyn asti, mutta loppujen lopuksi olen huomannut että tein oikean päätöksen suostuessani aikaistettuun ylläpitoon. Uusi ylläpitopaikka sijaitsee niin sanotusti keskellä ei mitään, eli tilaa olla on. Uusi kaveri on vähän isompi kuin entiset, mutta tuntuu kelpaavan ihan samalla tavalla kuin omankokoisetkin kaverit ja myöskin ylläpitoperhe on todella mukava ja olen aina tervetullut katsomaan S.
Otettiin S kanssa pari kuvaa ennen kuin se lähti entiseltä kotitallita, josta lähteminen tuntui kevyesti haikealta. Toisaalta en ole huomannut, että kaipaisin itse tallia vaan enemmänkin ponia ja hevosia yleensäkin. S kesämasu saa nyt kasvaa, kun ihan kerran oikeasti lomaillaan.
2. Muutin kaksioon meren rannalle, vuokra ei ole ihan järjettömän korkea ja kämppä on iso sekä avara. Päätös tuntui oikealta ja loppujen lopuksi tykkään asua yksin. Kun vihdoin asetun tänne kunnolla ja saan kämpän sen näköiseksi että sitä kehtaa kuvailla, saatte nopean päivityksen asunnon sisustuksesta. Toinen asia jonka lisään tähän samaan kohtaan on se, että sain töitä ensi syksyyn asti. Sopimus on allekirjoitettu, mutta voi olla että silti haen vielä muitakin vaihtoehtoja. Jospa vaikka löytäis sen ihan oman juttunsa tässä samalla. Kouluun en siis tänä vuonna ole menossa ja sekin tuntuu yllättävän hyvältä vaikka oletin että olisin ahdistunut ja hermostunut, kun en tiedä mitä haluan tehdä kun tästä joskus kasvan aikuiseski.
3. Taloon on tullut uusi asukki. Aina siitä lähtien kun Bella jouduttiin pistämään paremmille porkkanamaille olen kaivannut sitä omaa karvakaveria. Onhan meillä Max, mutta hän kun ei ole se ihan oma, vaan enemmänkin perheen yhteinen vaikka saan hengailla koiruuden kanssa aina kun siltä tuntuu. Talon uusi asukki ei ole koira, kuten olen aina ajatellut. Otin sen sijaan kissanpennun, jolle annoin pikkusormen ja tytsy veikin koko käden sekä sydämen mennessään. Maailman suloisin pikkuinen riiviö, joka nukkuu mun kanssa joka yö ja on vastassa ovella kun tulen töistä kotiin. Ikinä ei voi olla nappisilmälle kahta minuuttia pidempää vihainen. Ei vaan kykene, kun toinen puskee vasten ja hurisee sekä purisee.
Mussuksi nimetty tyttö osoittautui kyllä ihan nimensä arvoiseksi. Taloon neiti muutti 18.6 eli yhteiseloa on takana huomenna kuukausi. Mussu on osoittautunut oivaksi kuvauskohteeksi ja tuntuu rakastavan huomiota, sekä uutta ruokaansa. Lelut, joita ostan katoavat aina maagisesti jonnekin. Sohvan aluset ovat puhtaat, ainakin leluista. Edelleenkin ihmettelen, minne ne kaikki lelut katoavat sinä aikana kun olen töissä tai nukkumassa.
4. Haluan alkaa kirjoittelemaan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän omasta elämästäni, eli blogin tyyli muuttuu hieman pelkästä kuvausblogista. Kuvia tulee kyllä edelleen, kuhan saan vaan ladattua niitä koneelle, mutta samalla kuulette niin minun kuin kissankin kuulumisia.
Tätä postausta kirjoitellessa taustalla soi:
* tungevaag & Raaban - Parade
* JVG - Tarkenee
*The Weeknd - Can't feel my face
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti